Tylliä kynsiin

Heipparallaa taas kaikille! Täällä on ollut vaihteeksi mielenkiintoinen loppuviikko. Voisin kertoa siitä teillekkin kohta, mutta esitellään ensin vähän kynsiä.



Päädyin siis tekemään itselleni pitkästä aikaa geelikynnet koristeluilla. Olen aiemmin tehnyt itselleni lähinnä vain pidennykset, eli kirkkaat kynnet ja koristelut tein päälle lakoilla. Tuo tuntui silloin paremmalta, koska halusin vaihtaa koristeluja useamman kerran viikossa. Nyt en tällä hetkellä kerkiä kynsiä lakkailemaan niin usein, joten tein koristelut geelien alle.



Tein kynsiini ensin pidennykset muoteilla. Otin eri vaiheista kuvia, sillä tarkoituksenani oli samalla tehdä tuto geelikynsien teosta muottien kanssa. Kynsien teko oli kyllä sen verran sekavaa, sillä minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa millaiset koristelut halusin. Katsotaan siis saanko tehtyä kuvista selvää tutoa vai unohdinko ottaa kuvia tärkeistä vaiheista. Yritän tuton tehdä tässä lähinpäivinä.
En ole aiemmin käyttänyt kynsissä tylliä, joten pihiän se vihdoin testata. Tyllin laittaminen kynsiin oli yllättävän helppoa, sillä pelkäsin että sen saaminen kynnen muodon mukaisesti olisi jotenkin hankalaa. Tylli kuitenkin kiinnittyi märkään geeliin helposti ja reunatkin jäi geeliin kiinni hyvin. Käytin näissä lisäksi pinkkiä geeliä ja glitterhilettä. Mustavalkoiset rajaukset tuovat kynsiin mielestäni kivaa lisäpotkua :)
Seuraavaksi minua tekisi hirveästi mieli kokeilla stilettoja! Olen niitä halunnut jo ties miten pitkään, mutta pelkään niiden olevan epäkäytännölliset. Olen toimistotyössä ja arvelluttaa, miten helposti koneella kirjoittaminen onnistuu. Mutta kokeilemallahan sitä tietäisi, että osaanko olla niiden kanssa vai en.

Tosiaan, minun viikonloppu ja Vappu suunnitelmat meni vähän uusiksi. Tarkoitus oli lähteä vanhempieni luokse koko pitkäksi viikonlopuksi viettämään vappua. Olisi ollut hienoa päästä ulos nauttimaan ihanasta ilmasta, grillailla vähän ja näkemään taas siskoani, joka oli myös tulossa viikonlopuksi kotona käymään. Lisäksi meillä on tänään miehen kanssa vuosipäivä, mutta eipä senkään juhlimisesta tule mitään. Meikäläinen nimittäin viettää nyt kotiviikonloppua ihan kunnolla ja hoitaa pientä karvapotilasta.
Vanhalta koiraltamme Mimmiltä löydettiin myooma, eli kasvain vulvasta. Mimmi pääsi onneksi leikkaukseen nopeasti. Leikkaus tehtiin perjantaina päivällä ja se kesti parisen tuntia. Mimmi vietti vielä useamman tunnin eläinlääkärissä tarkkailussa leikkauksen jälkeen. Illalla kaikki näytti olevan suht ok, mutta yöllä alkoi sitten kunnon verenvuoto! Ei muuta kun autolla päivystävälle. Siellä meni taas pari tuntia ihmetellessä, että mitäs nyt tehdään, viedäänkö koira helsinkiin uudelleen operoitavaksi vai keksiikö päivystävä lääkäri jotakin muuta. Onneksi selvitiin ilman helsingin reissua. Mimmi tosiaan oli leikattu vasta 12h aikaisemmin ja nyt se jouduttiin jo rauhoittamaan uudelleen. Mimmi on jo vanha koira, joten mentiin jo aika kiikun kaakun, että jaksoiko se edes hengittää ja verenhukka vaikutti myös. Jossakin vaiheessa minä olin jo ihan varma, että se on menoa nyt, koira ei kyllä tästä rasituksesta selviä. Mimmi sai adrenaliinia ja herätyspiikin ja onneksi se alkoi virkoamaan, hitaasti mutta varmasti.
Lauantaina päivystävä eläinlääkäri soitteli ja kyseli kuulumisia. Mimmillä selvästi oli kipuja ja vuotoa tuli edelleen. Tultiin siihen tulokseen, että illalla vien Mimmin näytille jos ei tilanne ala paranemaan. Onneksi vuoto muuttui vähäisemmäksi ja Mimmi söi hyvällä ruokahalula ja kävi ulkonakin. Ei siis enää suurempaa hätää.
Viime yö menikin jo todella rauhallisesti. Saatiin kunnon yöunet ja Mimmi oli tyytyväinen kun sai nukkua minun kainalossa. Edelleen vähän uikuttelee ja vaeltaa, mutta eiköhän se siitä. Huomenna soitan vielä lääkärille joka Mimmin leikkasi ja kysyn jos käytäisiin vielä näytillä, koska ei se ihan normaalia ole, että tuolla lailla vuotaa. Koko kämppä haisi jo ihan verelle ja eilen sain pestä kaksi koneellista verisiä pyyhkeitä ja koiran alustoja, yök.
Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että Mimmi nyt paranee. On siitä sen verran rakas ja tärkeä minulle tullut, että halusin tuon kalliin leikkauksen sille maksaa. Mimmi nimittäin on jo kerran saanut "tappotuomion". Kahdeksan vuotta sitten Mimmi pelastettiin pentutehtaasta ja se synnytti löytöeläinkotiin pentueen. Kun pennut olisivat lähteneet, niin Mimmi olisi lopetettu. Se oli todella arka silloin ja se oli aika huonossa kunnossa muutenkin. Meille lähti silloin yksi pennuista ja pelastin Mimmin sitten samalla ja ei kaduta yhtään. Saihan sen kanssa tehdä hirveästi töitä, jotta se tottui ihmisiin jne. Mutta lopulta siitä on tullut aivan mahtava kotikoira, eikä sen huonosta taustasta varmasti arvaisi mitään, jos en kertoisi. Toivotaan että kasvaimen poiston jälkeen Mimmi nyt saisi vielä muutaman terveen eläkevuoden lisää :)